Keveämmäksi

2.03.2015 - 17:37 / Elina.


Tää postaus on ollut tulppa jonka takia en ole saanut viime aikoina päivitettyä, mutta halusin kuitenkin vielä jatkaa aiheesta. En vielä silloin, kun puhuin keveydestä, ajatellut sen varsinaisesti olevan muuta kuin pohdiskelua, mutta itse asiassa sen jälkeen oon alkanut tehdä joitain muutoksia elämässäni. 2015_9_1 2015_9_2 2015_9_32015_9_42015_9_5 2015_9_6 2015_9_7 2015_9_8 Edit: Tämä unohtui! Tällä hetkellä mä en ole vielä valmis siirtymään eko-hammastahnaan koska en oikein luota niihin. Mulla on helposti reikiintyvät hampaat joista olen usein huolissani, joten tältä erää sallin itselleni tän lievityksen. Ehkä tää tulee muuttumaan, mutta tällä hetkellä olen liian neuroottinen. Edit: Jouduinkin siirtymään Laveran hammastahnaan, koska kehitinkin yhtäkkiä jonkin yliherkkyyden markettihammastahnoja kohtaan. Hampaat ei ole ainakaan vielä pudonnut pois, joten oon ihan tyytyväinen. Mutta näin. Heh.2015_9_9 Mutta joo, tämä on prosessi ja tulee varmaan jatkuvan vielä pitkään. En tiedä aionko käsitellä sitä enää lisää täällä. Ehkä jos mulla on siitä vielä sanottavaa : )

Kategoria: Koti, Pohdiskelu.
Tagit: ,



18 vastausta - “Keveämmäksi”

  1. Aino S Kirjoittaa:

    Asiaa, hyvä postaus!

  2. Johannes Kirjoittaa:

    Mä tykkään että on romua nurkat täynnä. Ei mitenkään mitään hienoja vehkeitä tai mitään kalliita huonekaluja, vaan asioita joista mä tykkään: kirjoja, levyjä, soittimia, tietokoneen raatoja, vanhoja leluja, mitä lie.

    Kiva tulla kotiin omalle tunkiolle möyrimään, ei tunnu kun tulis johonkin hotelliin.

  3. Elina Kirjoittaa:

    Aino S.: Kiitos!

    Johannes: Se on todellakin mikä itselle tekee kotoisan olon niin sitä pitää noudattaa : )

  4. Nokkela Kirjoittaa:

    Samoja juttuja teen ja pohdiskelen. Linkkasin tähän aihetta käsittelevän (kirjoitetun, ei sarjis-)blogini 🙂

  5. Elina Kirjoittaa:

    Ooh! Ryhdyn lukemaan : )

  6. Mireille Kirjoittaa:

    Onks sulla joku semmonen lääkärin määrämä hammastahna johon oot kiintynyt?
    Joo, siis negatiivisia muistoja ja asioita ei todellakaan kannata pidellä nurkissa pyörimässä, oli ne sitten kuinka kalliita tahansa. Itte kävin uutena vuotena metsässä polttamassa yhden projektin, vaikka siihen oli tuhraantunut miesvuosia aikaa elämästä. Mutta kun negatiivinen projekti, ei oikeasti edustanut mulle mitään positiivista, ei edes omien taitojen suhteen. Ajattelin että olisin sillä päässy projektiin liittyvistä ihmisistä eroon kanssa. En ikävä kyllä päässy. Niitä ei kai voi mennä metsään polttamaan. Pitää vaan jotenkin muuten yrittää päästä niistä eroon. 😀

  7. Elina Kirjoittaa:

    Ei, ihan vaan tavallisia hammastahnoja joita vaihtelen melkein joka kerta siinä toivossa että löydän täydellistä hammastahnaa 😀
    Joo en mäkään mistään isommista ikävistä muistoista usko pääseväni eroon hankkiutumalla eroon joistain lappusista mutta sellaiseen pieneen näivertävään epämukavuuden tunteeseen se auttaa. Kokonaisista ihmisistä on kyl hankala päästä eroon kerran kun Suomen laki kieltää niiden nuotiolla polttamisen >: D

  8. kokkoroo Kirjoittaa:

    Siis mulle on suurin ongelma joka nurkkaan kerääntyvät paperit, koska oon niin huono heittään suttauksia ja luonnoksia pois, enkä uskalla heittää virastokirjeitä pois siltä varalta, että joskus tarvin niitä. Näitä on helmpompi käydä läpi parin vuoden päästä, silloin asiaan on parempi etäisys mutta siihen saakka ne vie vaan turhaa tilaa ja ärsyttää!!

    Vaatteet on hankalia, koska niihin on ainaki itellä tosi helppo kiintyä, vaikkei niitä oikein koskaan tulis pidettyä, mutta niille syntyy helposti omia tarinoita/niistä tulee muistoja.

  9. Elina Kirjoittaa:

    Mulla on varmaan vielä sellaisia virastopapereita joista voi luopua, mutta en ole jaksanut ottaa selvää mihin kaikkiin papereihin liittyy 10 vuoden säilytysvelvollisuus. Muiden papereiden suhteen pitää vain yrittää päästää eroon siitä ikävästä entä jos-tunteesta, jos mitenkään pystyy.

    Luonnosten ja taiteen jne. kanssa mä kävin ne läpi useamman kerran, ja joka kerralla mä pystyin näkemään paremmin mitkä niistä on säilyttämisen arvoisia. Heitin paljon yhdentekeviä piirrustusta pois ja säilytin parhaimmat. Esim. olin piirtänyt ekaluokkalaisena monta muhkuraista hämähäkkimies-piirrustusta Tiimarin kellastuneelle kilopaperille, joista säästin vain hienoimman ja nostalgisimman (ja muhkuraisimman).

    Yläasteella ja lukiossa kirjoitetuista tarinoista pääsin eroon kun yritin lukee niitä. Ne oli niin tylsiä ja epäselvällä käsialalla kirjoitettuja, että en jaksanut itsekään lukea niitä : D
    Lisäksi mietin että jos jään auton alle huomenna niin haluanko että joku löytää ne ja lukee ne.
    Ei, en halua.

    Mulla on ollut tapana aika useinkin hankkiutua eroon vaatteista, jotka ei enää sovi mun tyyliin tai jota ei ole tullut käytettyä, joten se ei ole ollut hirveän iso ongelma. Mulla tosin on todellakin sellaisia vaatteita joista en ole pystynyt luopumaan vielä. Sellaisia joista tiedän, että jossain vaiheessa tulen kuitenkin hankkiutumaan eroon.
    Kaapeista löytyy myös täysin hyödyttömiä vaatteita, joista mulla ei ole mitään aikeita luopua koska ne on niin hienoja tai lukiotyylin avainkappaleita.
    Pitää vaan olla jotenkin julma ja visualisoida millaisen vaatevaraston haluaa ja miten sinne pääsee. Pinterest oli mulle ainakin hyvä väline : )

    Hirveä (ja puuduttava) romaani tuli.

    Edit: Korjailin vähän mun lauseita. En osaa kirjoittaa.

  10. Lotta Kirjoittaa:

    Mulla on sama prosessi ollut käynnissä jo vuosia. En kylläkään ole minimalisti, mutta en halua myöskään säilyttää ja huoltaa turhia tavaroita. On vapauttavaa, kun materiaan ei ole enää pakkomielteistä suhdetta. Tälläinen muutos kyllä vie kauan aikaa, että se kehittyy ajatuksesta vapaudeksi ja mielenrauhaksi.

    Mut prosessi jatkuu, vaikka kuinka oon karsinut niin aina tossa on just niitä ikeakasseja odottamassa kirppispöytää tai lahjoitusta. Mut mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä enemmästä tuntuu voivan päästävän irti.

  11. Elina Kirjoittaa:

    Joo, tää tulee varmasti jatkumaan vielä vuosia. Onneksi ajatuksen tasolla suurin työ on tehty jo aikaisemmin, vaikka sitä ei ole tajunnut kuin vasta nyt jälkikäteen. Mutta sen ansiosta on pystynyt luopumaan aika kivuttomasti isosta kasasta tavaraa ja alkaa jo huomata tarvitsevansa vähemmän säilytysastioitakin ja -paikkoja.

    Ikea-kassi on mullakin eteisessä ja sinne tulee lisäiltyä tavaraa nopeampaa kuin kerkiää kantaa kirpparille : D

  12. Eli Kirjoittaa:

    (Oon seurannut sun blogia/blogeja ehkä jotain voden mut en varmaan koskaan kommentoinut! Tykkään sun tyylistä!)
    Tavaranvähennysprojekti täälläkin käynnissä. Alkoi ahdistaa kun tuntui että tavarat omistaa mut. Inhotti et siivoominen oli niin hankalaa ja suurinta osaa romuista ei ikinä tarvinnut… Vaatteista meni varmaan yli puolet hyväntekeväisyyslaatikkoon, kun kolmen viikon lomareissulla tajusin että en kaivannut oikeastaan muita vaatteita kuin niitä jotka oli mukana. 😀 Jännintä on et vaatekriisit vähentyi myös vaikka on vähemmän valinnanvaraa. Suosittelen!

  13. S Kirjoittaa:

    Mulla on vähän samanlaisia tavoitteita, tosin nyt on erityisen hankala tehdä asialle paljoa: asun solussa, jonne mahtuu vain olennaisimmat (jee!) mutta vanhempien luo on jäänyt kaikkea ihme sälää. Yritän aina välillä jotain karsia sieltä, mutta siellä on lapsuustavaraa, jotain ”taidetta” ja ties mitä, mille en vielä osaa tehdä mitään. Ja muiden ihmisten tavaroille en voi mitään solussa tehdä. Ikävä hallitsemattomuuden tunne.

    Yhden jutun tein muutama vuosi sitten: olin kerännyt isoon kirjekuoreen lappusia, joihin olin angstaillut kaikenlaista. Erään kerran poltin sen takassa. Tuntui erinomaiselta! (Lähtökohtaisesti toivon tavaroille toki jotain hyödyllistä myöhempää elämää, mutta noita en kehdannut heittää edes paperikeräykseen jos joku vaikka lukee niitä.)

  14. Elina Kirjoittaa:

    Eli: Kiitos kehuista! Kivaa huomata että niin monet on samassa veneessä mun kanssa tavaroiden vähentämisen suhteen. Itselläkin oli samanlaista ahdistusta siitä että tavarat omistaa minut enkä mä niitä.
    Vaatetilanne mulla ei ole onneksi ollut alunperinkään ylitsepursuava, mutta tavoitteena olis et kaikki käy kaiken kanssa. Tällä hetkellä mä oon työntänyt jäljelle jääneet ei yhteensopivista, mutta muuten kivoista vaatteista jäähylle toiseen kaappiin jos vaikka onnistuisin vieraantumaan niistä. Aika näyttää.

    S: Voih, sympatiani soluasumisen johdosta. Onneksi se ei kestä ikuisesti ja saat oman valtakunnan!

    Takka on kyllä erinomainen väline papereista eroon pääsyyn. Varsinkin jos ne on milläänlailla ahdistavia tai noloja : D

  15. Anni Kirjoittaa:

    Mie en kyllä tykkää minimalismista, minusta tavarat tekevät kodin. Aina veljen luona käydessä mietin et eikö oo tylsää kun on niin tyhjä koti.

    Toisaalta tavaraa voi olla liikaa. Ja mullakin on niitä kausia, jolloin tuntuu, että on pakko päästä turhasta eroon. Varsinkin ennen muuttoa tuntui jatkuvasti, että on liikaa roipetta. Nyt alkaa olla suurimmaksi osaksi enää sellaista, mitä ei voi/viitsi heittää pois, kuten kirjat, täydet piirustuslehtiöt, taidetarvikkeet, tavarat joilla on tunnearvoa (kuten Japanista ostetut krääsät), vaatteet, joita käytän…..

    Posliinikissat ja muut koriste-esineet koen kyllä turhiksi. Toisaalta olen himoinnut vähän esim. kristalleja ihan vaan esteettisistä syistä…

  16. Elina Kirjoittaa:

    Mullekkin tavarat tekevät kodin, kunhan ne on ne oikeat tavarat. En itsekkään varmaan loppujen lopuksi viihtyisi hardcore-minimalistina (vaikka täytyy sanoa että sekin kyllä viehättää mua), mutta onneksi minimalismia voi soveltaa omalle itselleen sopivaksi.

    Mulle se on enemmänkin sitä että mulla on tavaroita jotka on mulle hyödyllisiä tai jotka tuo mulle iloa. Mulla on esim. vieläkin varmaan jotain yli 100 kirjaa joista en aio luopua koska tulen aina iloiseksi kun näen ne. Ihan kivat jutut mä haluan pois koska ne vie mun huomiota pois niistä kaikkein parhaista jutuista. Mulle minimalismissa on osittain kyse siitä, että oppii tunnistamaan ne positiiviset esineet versus esineet jotka on oikeasti vaan tiellä. Ja se on jokaisella henkilökohtaista kuinka monta esinettä se tarkoittaa.

    Tällä hetkellä mun koti näyttää melkein samanlaiselta kuin ennenkin, koska suurin osa tavaroista jotka lähti oli sellaisia jotka oli kaapeissa piilossa siksi, että mä en käyttänyt niitä tai halunnut nähdä niitä joka päivä.

    En tiedä onko tässä ajatuksessa mitään järkeä, mutta tavaroiden vähentämisessä ei mulle oo kyse niinkään asioista luopumisessa vaan hyvien asioiden tiivistymisessä 😀 Tai ehkä sen voi nähdä myös rikkaruohojen kitkemisenä.

  17. jelden Kirjoittaa:

    Samastun!!! Tiiän pärjääväni aika vähällä, voin heittää kamaa menemään ja olla kaipaamatta koskaan. Koitan muutenkin suhtautua kotiin paikkana, jossa voi levätä ja olla turvassa, enkä ainakaan mä tarvii siihen niin paljon tavaraa. Mutta ainoo mitä mulla kertyy arkistot täyteen on taide. Ei helvetti sitä paperin ja maalauslevyn määrää. Mut pakko pitää kaikki jemmassa ihan sitäkin varten, että tulevaisuudessa mua voi julkaista post-mortemina……. hehe

    Tee ihmeessä tästä vielä lisää postauksia! Kiinnostaa!

  18. Elina Kirjoittaa:

    Hyvä että kiinnostaa!

    Mä todellakin ajattelin et mitä multa tultais julkaisemaan post-mortemina, koska tottahan toki musta tulee joku suuri suuruus. Editoin vaan vähän etukäteen siltä varalta ettei ole asiansa osaavaa kuraattoria : D

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus




Seuraa muualla:

Arkistot

Linkit

Kategoriat

Tagit

WordPress kotisivut

Meta